SpeedGoat 2 ja Helsinki City Trail podium

syyskuu 24, 2017

Enpä olisi uskonut, että vielä ”tällä iällä” tulee vastaan kenkämarkkinoilla tossut, jotka saavat minussa aikaan näin innostuneen ja yllätetyn tunteen.

Olin kuullut puhuttavan HOKA One Onen kengistä ja jopa nähnyt toiminnassakin sellaiset, mutta en oikein jaksanut innostua. Ulkomuoto vaikutti liian massiiviselta enkä ollut kuullut merkistäkään oikein koskaan mitään. Kyseinen henkilö, jonka jalassa kengät näin toki vakuutteli, että enää ei kannata millään muilla juostakaan kuin näillä. Sanoin vielä, että eikö noilla pyöri nilkatkin koko ajan, vastaus oli vaan että eikä mitään pyöri, nämä on ainoat kengät, millä kannattaa juosta.

Juuson hoidettua meille yhteistyö HOKA One Onen kanssa, olin tietenkin heti ihan pähkinöissäni ja aloin googletella kenkiä. Saattaisin jopa saada ne jalkaani ennen viikonloppua Helsinki City Trailille! Minulle oli tulossa SpeedGoat 2:t.


Torstaina työpäivän aikana kuulin, että kengät ovat saapuneet ja paahdoin heti suoraan töistä hakemaan ne. Mietin ensin, että korkkaan ne vasta lauantain kisassa, mutta en sitten malttanut. Luonnollisesti uusi kenkä kisaan ei ole koskaan hyvä ja suositeltava vaihtoehto, mutta en nyt niin vakavalla mielellä kuitenkaan matkaan lähde, ettenkö niin olisi voinut tehdä. No päätin kuitenkin lähteä testaamaan niitä heti torstaina.

En ole pitkään aikaan tuntenut samaa pikkupoikamaista tunnetta kuin nyt laittaessani nämä jalkaan. Ehkä viimeksi jotain vastaavaa, kun Adidas lanseerasi uudet Adios Adizero Boostit maantiekilpakengiksi, mitkä toki ovat aivan eri tarkoituksen työvälineet kuin nämä.

Ensimmäinen ihmetys SpeedGoat 2:t jalkaan laittaessa ja olohuoneen lattialla kävellessä oli niiden pehmeys. Tuntui kuin olisi kävellyt pilvillä. Kenkä tosiaan oli niin pehmeä ja kimmoisa. Odotin entistä enemmän, että pääsen näillä lenkille. En silti oikein tiennyt, mitä odottaa.

Juoksin hyvin vaihtelevan 1.40h lenkin, joka sisälsi puistohiekkaa, asfalttia, isompaa ja pienempää sekä nopeampaa ja kivikkoisempaa polkua, kalliota, puhdasta metsää, suota ja ylitin jopa pienen 4metriä leveän puronkin kaatunutta puuta pitkin. Kevyessä vauhdissa SpeedGoat 2 oli aivan huikea. Poluilla juoksu oli kuin pilvillä oli tanssinut. Askel rullaa eteenpäin, on kimmoisa ja pehmeä. Mitkään kivet ja murikat eivät tunnu missään. Pelkäsin, että taitan nilkan ilman teippausta näin korkealla korolla varustetuilla kengillä. Tätä ongelmaa minulla on ollut Salomonin Speedcrossien kanssa, joissa kanta on myös melko korkea. Mutta ei. SpeedGoat 2 antaa niin paljon periksi, että vaikka yritin hakeakin tilanteita, joissa nilkka voisi taittua niin taitto ei mitenkään ainakaan jatkunut siihen suuntaan, jonne ylitaitto olisi mennyt. Se missä SpeedGoat 2 hakkasi kaikki juoksemani kengät, ehkä nastallisia suunnistuskenkiä lukuunottamatta, oli sen pito. Ainakin uudessa kengässä pohja oikein tarrasi märkään juurakkoon ja kallioon. Toki rinnettä pitkin viistokalliota juostessa seinäpitoa ei saa edes liisterillä, mutta kyllä nyt oli parasta, mitä koskaan on ollut. Ehkä sprinttisuunnistuksessa toisinaan käyttämäni VJ:n Sarva Amas butyylikumillaan pystyy vähän samaan. Kävin toki suunnistajana metsässäkin ja vaikka sielläkään ei varsinaisia ongelmia ollut, en kuitenkaan tätä suunnistuskengäksi ole ottamassa. Metsä pehmentää askelta jo riittävästi ja siellä on tärkeää saada mahdollisimman napakka tunne varvikkoon. Pintamateriaali on myös varvikkoon liian lenkkarimainen, joten se vähintäänkin rispaantuu hyvin nopeasti, jos kenkää alkaa käyttämään jatkuvasti metsässä suunnistuskengän tapaan. Rullailin lopuksi puistohiekalla ja asfaltilla muutamia kiihdytyksiä ja luonnollisesti pehmeys hidastaa askelkontaktia eikä tunne voi mitenkään tietenkään vastata vauhdikkaaseen tiejuoksuun suunnattuun tossuun, mutta joka tapauksessa SpeedGoat 2 rullaa eteenpäin, mikä on tärkeintä. Askel ei saa kovassakaan vauhdissa tuntua siltä että se pysähtyy vaan liike jatkuu ja suuntautuu oikeaan suuntaan eli eteenpäin.

Kotiovelle päästessäni olin edelleen pähkinöissäni. Minut lyötiin kyllä ällikällä. Kävelin suoraan suihkuun ja pesin ravat pois ja laitoin odottamaan lauantaita.

Helsinki City Trail 24km

Kuva ONEVISION, Feng Deng

Helsinki City Trail oli rankka. Juostu matka oli vielä kilometrin kerrottua pidempi eli 25km ja aikaa minulla kului 1.46h. Yritin pysyä alussa suunnistuksen maailmanmestarin Jani Lakasen perässä, joka yritti pysyä myös Venäjän maajoukkuesuunnistajan Artem Popovin perässä, joka lähti matkaan sellaista vauhtia, ettei meinannut löytyä jaloista vaihdetta varsinkin, kun vauhdin yritti jakaa vajaaseen kahden tunnin rypistykseen. Puolen tunnin kohdalla lanka katkesi ja jäin juoksemaan yksin. Seuraava puolituntia meni palautellessa ja omaa vauhtia hakien, jonka jälkeen sain rennon reippaan otteen maalia kohti. Juoksin vielä lopussa harhaan, kun paikalliset aktivistit olivat käyneet repimässä merkit puista, tähän tuhrautui kaikkineen ylimääräisen kierroksen kera ehkä minuutti pari, vaikea arvioida. Kuitenkin kolmas sija ja podium on aina podium. Parempaan sijaan ei mitenkään olisi ollut mahdollisuuksia. Eroa kärkeen tuli 8minuuttia.
Tulokset

Kuva Anu Uhotoinen

Kengistä ei parempi menestys jäänyt kiinni. Maaliin tulleet miehet juoksivat Inov 8:lla ja minulla oli HOKA One Onet, joten Salomon jätettiin tylysti ulos pallilta, vaikka niitä porukoilla tuntui eniten olevan.
Alkumatka uusien SpeedGoat 2:n kanssa meni ehkä hieman ihmetellen. Se saattoi myös johtua kyllä kovasta alkuvauhdistakin. Kuitenkin kun jalassa on aivan uudenlainen työväline, ja vauhti pienillä poluilla on alle 4min/km, siinä ei paljoa ole varaa hakea askelta. Tässä vauhdissa olen aiemmin aina juossut joko nastallisilla tai nappulasuunnistuskengillä, jotka ovat hyvin napakoita ja kengän pohja matala, maanpinnan pystyy tuntea paremmin.

Kuva ONEVISION, Feng Deng

Pääsin paremmin kenkään sisään, kun jäin juoksemaan yksin. Ei tarvinnut hätäillä ja riuhtoa, vaan sai juosta rennosti. SpeedGoat 2 oli aivan erinomainen kallioilla ja jyrkissä alamäissä, joissa oli juurakoita ja teräväkulmaisia kiviä. Kenkä vaimentaa kertakaikkiaan kaiken mahdollisen iskun. Ei ihme, kun se on alunperin suunniteltu alamäkijuoksuun Alpeille. Joissain kohdissa kaipasin tutumpaa tunnetta eli välittömänpää tunnetta maahan, mutta sanoisin että se johtuu pitkälti myös parinkymmenen vuoden suunnistuskenkätaustasta. Siinä missä suunnistuskenkä olisi toiminut kisaan paremmin, on se kuitenkin niin kova ja karu jalkine, että tälläiseen kilpailuun, jossa on paljon kovaa iskua jaloille ja matka näin pitkä, se olisi väärä ratkaisu niin kilpailijoille kuin kuntoilijoillekin. Vaikka kello tykkäisi, jalat olisivat erittäin kovilla ja vammariski täten nousisi. Nilkkaanikaan en taittanut, joten huoli korkeasta ”maavarasta” oli aiheeton. Puistohiekkasiirtymillä askel rullasi eteenpäin, kuten olin jo torstaina havainnut, mutta tietenkin kovassa vauhdissa askelkontaktin pidemmän keston tavalliseen polkujuoksukenkään huomaa. Kuntoilijoille tämä on tosin täysin merkityksetöntä, mutta kilpailijoille kysymys on myös paljolti henkilökohtaisista mieltymyksistä. Minä tosin pidän pehmeistä kengistä, olen juossut jo vuosikaudet normilenkkini Adidaksen Energy Boosteilla, jotka ovat hyvin pehmeät ja kimmoisat. Kengän pohjakuvio on myös toimiva, eikä se kerännyt ylimääräistä jätettä matkan aikana, vaikka paikoitellen polut olivat rapaisia ja mutaisia.

Kuva Anne Dahlgren

Kenelle HOKA One Onen SpeedGoat 2 sitten oikein sopii?
Se sopii kaikille kuntoilijoille kaikenlaiseen maastoon ja kaikenlaiseen vauhtiin. Kenkä pitää erinomaisesti ja suojaa käytännössä kaikilta iskuilta. Se rullaa hyvin eteenpäin ja on muhkeasta ulkomuodostaan huolimatta kevyt, 313 grammaa, voittaen painossa monet kilpailijansa. Jos vauhti poluilla on yli 5min/km, ei mitään muita kenkiä kannata edes harkitakaan. Näillä taittuu niin kisat kuin lenkitkin.
Kilpailijoille kenkä on ehdoton ykkösvalinta karuun maastoon. Ja myös pitkille, maratonia lähenteleville ja sen yli meneville matkoille. Kilpailijoilla kenkävalinta on hyvin henkilökohtainen ja makuasia, mutta sanoisin, ettei SpeedGoat 2:lla missään kisassa takkiin tule. Päinvastoin, monissa olosuhteissa se on ehdoton ykkösvalinta. Itse en aio tehdä enää yhtään polkulenkkiä muilla kengillä.

Innolla lisäkilometrejä odotellen,
Mikko